torstai 25. toukokuuta 2017

Stressilevelit huipussaan

Nyt on melkein kuukausi vietetty täällä Kurikassa kotikotona lomaillen ja lueskellen pääsykokeisiin mutta huomenna olisikin suunta taas takaisin kotiin Tampereelle. Tuntuu jotenkin hassulta näin pitkän ajan jälkeen mennä omaan kotiin, mutta kyllä se vaan on ihanakin palata sinne. Meidän kotiin. En aatellut oikeesti koskaan sanovani näin, koska oon pohojalaanen henkeen ja vereen, mutta kyllä näin parin vuoden jälkeen Tampere alkaa tuntua kotoisalta ja ihanalta paikalta asua. Mulla starttaa muuten huomenna taas työt ja alkaa rutiinitkin taas olla kondiksessa sen jälkeen. Sit alkaa kyllä kunnolla myös lenkkeily ja treenailut sanon minä. Tuntuu, että pari viime kuukautta on mennyt jotenkin löhöillen ehkä myös tuon lukemisen, sairastelun ja stressin takia, joten nyt on kyllä todellakin fiilistä ja motivaatiota taas aloittaa kunnolla treenirutiinitkin.

Mun stressitasot on olleet tän kuun kyllä aivan järkyttävän korkeella suurimmaksi osin noiden pääsykokeiden takia. Oon tosi usein itkenyt, potenut unettomuutta, migreeniä ja ajatukset on olleet ihan sekaisin, enkä oo suoraan sanottuna jaksanut edes avata konetta paria kertaa enempää. Mun päässä pyörii tällä hetkellä vain koko ajan se, että haluan jo päästä opiskelemaan ja pykälän eteenpäin. Mä haluan sitä niin paljon, että päällimmäisenä mulla on mielessä vain turhautuneisuus. Mietin vain koko ajan, että mitä olisin voinut tehdä paremmin ja mitä opiskella enemmän, vaikka todellisuudessa luin ehkä liikaakin. Oon ollut niin stressaantunut, etten oo edes kerennyt ajatella kuinka ihanalta se tuntuisi, jos oikeasti pääsisi sinne kouluun. Vasta tän viikon aikana oon jotenkin osannut ottaa rennommin ja todennut sen, että tein parhaani, kaikki on tehty ja nyt pitää vain katsoa mihin se riittää. Onko kellään teistä samoja fiiliksiä?

DSC_3675
DSC_3698
DSC_3710
DSC_3781
Be First to Post Comment !
Lähetä kommentti