keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Mun vuosi inttileskenä


Moi! Huomenna vuoden mittainen inttileskeys saa vihdoin päätöksensä. Tuo "inttileski" sanana kuulostaa jotenkin kauheen negatiiviselta, joten sitä on jotenkin typerä käyttää, mutta eipäs tuolle asialle oikein muitakaan nimityksiä tunnu löytyvän. Manu tulee siis huomenna lopullisesti kotiin, ja muuttopuuhat voi kunnolla alkaa. No kuinka hankala tämä vuosi on sitten ollut? Tammikuulla ajattelin, että vuosi 2014 tulee olemaan täynnä ikävää, itkua ja kamalia päiviä, mutta toisin kävi. Kyllä noita päiviäkin mukaan mahtui ihan kiitettävästi, mutta ei ollenkaan niin paljon kuin olin luullut. Lomia odotti tietty kuin kuuta nousevaa, mutta viikolla jaksoi sen voimalla, että pian taas nähdään.

Manu will finally come home from army tomorrow! Permanently!


kuva3

kuva4

Tää vuosi on mennyt yllättävän nopeesti, ja samalla on tapahtunut niin paljon asioita, että huhhuh! Tää on ollut kyllä sellanen kokemus, jota en varmasti vaihtaisi mistään hinnasta pois, vaikka se saattaa tuntua hullulta varsinkin niille, joilla tää aika on vielä edessä. Meidän suhde on lujittunut ja ollaan saatu toisistamme selville ihan uudenlaisia asioita. Mä voin kyllä myöntää, että oon useasti turhautunut siihen, että armeijasta puhutaan jatkuvasti ja inttisanastolle ois tarvinnut melkein oman sanakirjan, mutta ymmärrän myös sen, että armeija on iso elämänvaihe ja suuri muutos poikaystävälle. Oon saanut tän vuoden aikana kokea ihanan kurssijuhlan, joka on todellakin yksi parhaista muistoista ikinä. Tää on ollut jännittävää, kasvattavaa, ja ei aina mitään ruusuilla tanssimista. Mutta hei! Ihmiset selviää paljon paljon pahemmastakin. Oon kuitenkin superonnellinen, että Manu tulee vihdoin kotiin!

kuva6

kuva2 – kopio

kuva5


Minkälaisia fiiliksiä teillä on? Tässä on myös meitsin aiempi postaus näistä fiiliksistä, jos lukuintoa löytyy!


14 kommenttia on "Mun vuosi inttileskenä"
  1. itsekään en tykkää tosta "inttileski" -sanasta, mutta minkäköhän sitä keksisi tilalle :D?
    kiva postaus, vaikkei aihe olekaan itselleni yhtään ajankohtainen :) !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit! :-) Meidän pitää hei keksiä joku parempi nimitys :-D

      Poista
  2. Kiva että kirjotit tästä aiheesta! Tulevana "inttileskenä" tää postaus tsemppas mua huomattavasti. Oma poikaystävä pukeutuu kurkkusalaattiin alkaen tammikuun viides päivä ja pelkkä ajatuskin ahdistaa ja itkettää, nyt jo. Siks onkin lohduttavaa kuulla ja lukee toisten kokemuksia. Mulla meinaan on just nyt pinnassa samanlaiset ajatukset kun sulla vuosi sitten. Tuntuu just siltä et ens vuonna ei mitään muuta tehäkkään kun itketä ja ikävöidä, haha. :-D kaikkeenhan kyllä tottuu, mut on toi sen verran suuri muutos, et väkisinkin ahdistus puskee pintaan... Anyway, kiitos tosi paljon tästä postauksesta, ehkä tästä vielä selvitään. Asiassa tsemppaa huomattavasti se, että meilläkin tulee oleen intin jälkeen sit yhteenmuutto eessä. Toivon kaikkee hyvää teille! :-) ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten tää kommentti piristi mua! Tuli niin hyvä fiilis ja ihanaa, että tästä oli jotain apua :-) Ne pari ekaa viikkoa on pahimmat, mutta kyllä se siitä sit rauhoittuu. Rutkasti tsemppiä ja haleja sulle, hyvin se menee <3 Tuo yhteenmuutto varmasti saa tuon odotuksen tuntumaan helpommalta, kun tietää että jotain noin ihanaa on edessä! Kaikkee hyvä teillekin <3

      Poista
  3. Minäkin saan irroittautua tuosta inttileskeydestä, vuoden mittainen urakka täälläkin takana, huomista onkin odotettu ja kauan! Ihana teksti ja onnea muuttamiselle meillä saatiin uusikoti juuri valmiiksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes mahtavaa! Huomista on kyllä odotettu täälläkin kuin kuuta nousevaa :-) Ihana kuulla, että pidit ja onnea teille uuteen kotiin! <3

      Poista
  4. Missä muuten hää oli intissä jos saanen kysyä?:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kajaanissa oleskeli pääosan ajasta :-)

      Poista
  5. Ensinnäkin, sulla on ihan sairaan mielenkiintoinen ja inspiroiva blogi, ja kun tänään tänne päivällä eksyin, liityinkin heti lukijaksi :)

    Sitten aiheeseen. Onnea poikaystävän kotiin saamisesta, tuntuu varmasti ihanalta kun on niin pitkään ollut erossa! Meillä on tää vaihe oman avomiehen kanssa vielä edessä, mikä on kovin stressaavaa ottaen huomioon, että ollaan yli kaksi vuotta asuttu saman katon alla olematta erossa toisistamme paria vuorokautta pidempiä aikoja... Hullua ajatella, että tulevaisuudessa pitäisi olla erossa kokonainen vuosi! :o Lohdullista kuitenkin, että muutkin ovat siitä selvinneet :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi vitsit, kiitos tuhannesti ihanista sanoista! <3 Tosi paljon tsemppiä teille tuoksi ajaksi! Varmasti tuntuu vielä hankalammalta ajatella viikot erossa olemista, kun ootte asuneet yhdessä niin kauan. Mutta oon varma, että teillä tulee menemään hyvin! Ei tuo loppujen lopuksi niin kamalaa ole :-) Jälleennäkeminen on joka viikonloppu ihanampaa!

      Poista
  6. Ihana postaus! Mun vuosi tai puolikas inttileskenä on vasta edessäpäin kun poikaystäväni lähtee tammikuussa armeijaan. Mutta enköhän minäkin siitä selviä! :')

    http://viiskyttieta.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tykkäsit! :-) Paljon tsemppiä teille ja ihan varmasti selviät! :-)

      Poista
  7. Mua suoraan sanottuna vituttaa se, että inttileskeydestä tehdään niin suuri numero. Tyypit kuitenki lähes joka viikonloppu pääsee lomille. Itsekin elän suhteessa jossa toinen opiskelujen takia on eri kaupungissa ja näemme vain viikonloppuisin. Ei muakaan miksikään leskeksi silti sanota...ja onhan sitä ihmiset etäsuhteissa niin että näkee vielä harvemmin

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Itsekin olen elänyt melkein kolme vuotta kaukosuhteessa, jossa edeltävä poikaystävä asui ulkomailla, joten ei tuo inttileskeys tosiaan sen rinnalla tuntunut yhtään niin kamalalta :-)

      Poista