tiistai 26. elokuuta 2014

Ajatuksia inttileskeydestä


Moikka! Äsken Instagramia päivitellessä tajusin, että herrantähäre sentään. Enää alle neljä kuukautta tätä yli puoli vuotta kestänyttä inttileskeyttä jäljellä. Vastahan oli joululoma ja mä kyyneleet poskilla saattelin Manun linkka-asemalle samalla sisimmässäni ajatellen, että kuinkahan kauhee tää vuosi tulee olemaan. Nyt tuosta niin jumalattoman pitkältä tuntuvasta vuodesta on jäljellä enää alle kolmasosa. Mitä ihmettä oikeesti? Tässä ajassa jopa meikäläinen on oppinut pikkasen inttislangia ja oon saanut kokea aika mielenkiintosiakin asioita. Esimerkiksi kaikki ne vierailut Kajaanissa ja Haminassa on olleet tosi kivoja, varsinkin kurssijuhla. 


asukuva1

Scarf - Mustava
Shirt - Mustava
Pants - Zara
Shoes - Vagabond
Bag - Mustava

asukuva3

Ei tää vuosi oo oikeestaan tuntunut niin pahalta ollenkaan. Manuhan on tullut melkein joka viikonloppu kotiin  niissä suolakurkkutamineissaan, jotka on välillä vaihtuneet villapaidasta kauluspaitaan ja karvalakista barettiin. Kuulopuheiden perusteella odotin sitä jokapäiväistä itkeskelyä ja kerran päivässä saatua pitkää viestiä poikaystävältä. No, eihän se näin mennyt alkuunkaan. Tekstarien määrä toki väheni, muttei mitenkään merkittävästi. Oikeestaan ne pari ekaa viikkoa oli kaikkein pahimmat ja niin kliseiseltä kuin tää kuulostaakin niin tuohon arkeen tottui yllättävän nopeesti. Mutta ei tää aika oo tokikaan ollut mitään ruusuilla tanssimista. Useasti on tullut itku ja oon menettänyt hermoni parikin kertaa ihan kunnolla. Jotenkin ne viikkojen aikana patoutuneet tunteet vain joskus purkautuu kunnolla ja ehkä ihan hyvä niin. Se kuuluu elämään.  

asukuva2


Joillekin parisuhteille armeija-aika on se aika, kun parisuhdetta koetellaan ja kunnolla. Onneksi meidän tapauksessa kaikki on mennyt hyvin ja itse asiassa meidän suhde on vaan vahvistunut entisestään. Loppujen lopuksi kaikessa on pitkälti kyse omasta ja siitä kumppanin asenteesta. Jos jo alusta alkaen asennoituu tilanteeseen negatiivisesti ja valittaa kurjuuttaan päivät pitkät, niin ei mitään hyvää oikein voi tulevaisuudelta odottaakaan. Puhuttiinkin joskus Manun kanssa ylipäänsä ikävästä ja siitä, kun tulee ero sen takia, että toista on niin kova ikävä, ettei yksinkertaisesti enää kestä. Mulle on jäänyt niin hyvin mieleen tää mitä Manu siihen sanoi: " Mun mielestä on tyhmää, että ihmiset eroaa vain sen takia, että ne rakastaa toisiaan niin paljon ja on valmiita luopumaan kaikesta vain sen takia, kun on niin kova ikävä. Se ikävähän tarkottaa vain sitä, että haluaa oikeesti olla toisen kanssa." Niimpä. Onhan se totta, että vaikkapa just armeija-aikana saa selville onko parisuhde ylipäätään toimiva vai ei. Mutta tuona aikana voi saada myös selville sen, kuinka ainutlaatuinen ja luja suhde on. Itse oon oppinut tän vuoden aikana hirveesti uutta itsestäni ja Manusta, enkä kyllä vaihtaisi tätä kokemusta pois mistään hinnasta. Nyt tätä on jäljellä enää vaivaiset nelisen kuukautta ja sitten saan Manun kokonaan kotiin! Minkälaisia fiiliksiä tää teksti tai inttiaika on teissä herättänyt?


16 kommenttia on "Ajatuksia inttileskeydestä"
  1. Mulla meni poikaystävä inttiin nyt heinäkuussa ja pääsee jouluksi jo kotiin! Aika samanlaisia fiiliksiä mulla on ollut kun sulla :) Kirjottelen lähipäivinä blogiin tarkemmin aiheesta, käy lukasemassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kun kiva kuulla, että samanlaisia fiiliksiä muillakin! :) Tsemppiä vielä tälle neljälle kuukaudelle! Käyn tsekkaamassa sunkin postauksen :)

      Poista
  2. Oma poikaystävä pääs nyt kesällä intistä, oli siis vuoden :) Aikalailla samat kokemukset kun sullakin, itse en tosin kertaakaan päässyt vierailemaan Kajaanin päässä :( Inttijuttuja kyllä saa kuulla vieläkin, mutta ei se haittaa! Intti oli kuitenkin vuoden ajanjakso meijän elämässä, joka juurikin hetkittäin koetteli, mutta anto sitäkin enemmän! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kauniisti sanottu ja ihanaa että oot saanut jo oman kultas kotiin! :) Ja mä todellakin uskon tuon, että inttijuttuja piisaa vielä vuosienkin päästä, on se sen verran tärkeää aikaa!

      Poista
  3. Kuvailet tässä tosi hyvin kaikki ikävät, turhautumiset ja rakastamiset ! Teksti kuulostaa tutulta, enää 4 kk! Sit voitais vaikka tavata ja juhlistaa tätä? ;) t. Heta

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aww kiitos Heta <3 Jeeeee tosi hyvä idis, pitäis tosiaan mennä vaikka ihan porukalla juhlistamaan ;) Mutta sitä ennen pitää vielä nähä ku tulee hyvä sauma molemmille!

      Poista
  4. Mun poikaystävä lähti Kajaaniin heinäkuussa ja taitaa viettää siellä vuoden. Ihana postaus, samoja fiiliksiä täällä suunnalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla että samoja fiiliksiä! <3 Tsemppiä sulle tuon vuoden ajalle ja jos poikaystäväsi menee RUK:iin asti niin sulla on edessä oikee prinsessapäivä vielä! :)

      Poista
  5. Itelläni puolen vuoden tökkäys päättyi kesäkuussa. Puoli vuotta tuntui tammikuun päässä jäätävän pitkältä ajalta ja itkun kanssa vietin varmaan kaksi viikkoa. Tunteet olivat epävarmat: minä niin paljon pelkään menettämistä ja sitä, että ajaudutaan erilleen. Puolen vuoden aikana oppi arvostamaan sitä toista paljon enemmän: viikonloput oli spessua, sunnuntaina ei halunnut käyttää aikaa murehtimiseen, vaan koitti nauttia vielä viime minuuteista ennen bussin tuloa ja ystävien arvo muuttui täysin erilaiseksi! Ilman inttiä en olisi lähentynyt tovereideni kanssa näin paljoa. Olen lähdössä nyt itskeseninaapuripaikkakunnalle opiskelemaan ja poikkis jää tänne töihin. Jos inttiä ei olisi koettu ja itketty, en lähtisi näin levollisin mielin kaukosuhteeseen. Inttileskeyteen tottui hetkessä, seuraava totuttelunpaikka sulla onkin, kun toinen on taas jatkuvasti saatavilla (; kaikkea hyvää!!

    http://retardhennza.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanasti sanottu! :) Joo, munkin poikaystävä on ennen armeijaa asunut puolisen vuotta Tampereella, joten voi olla että oon jo jotenkin tottunut siihen ei-jokapäiväiseen yhdessäoloon :) Samoilla linjoilla siis sun kanssa! Kaikkea hyvää myös sulle! :)

      Poista
  6. Oma poikaystävä lähtee armeijaan vasta ensi kesänä, mutta ollaan jo juteltu aiheesta. Toivotaan molemmat, että armeija aika menee helposti ja suhde vaan vahvistuisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä että ootte jo jutelleet tuosta! Tsemppiä sullekin sitten kun se aika koittaa, usko vaan, se aika menee yllättävän nopeesti ja jälleennäkeminen on aina entistä ihanampi! :)

      Poista
  7. Oma poikaystävä tulee tasan kolmen viikon päästä pois, jeeee! Meni tosiaan myös tammikuussa. Aika on mennyt kyllä niin nopeesti, en voi ees uskoa tätä :D Alku oli kyllä pahin, mutta nopeesti tottui.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikäää! Ihanaa että sulla jäljellä enää kolme viikkoa! :) Ja totta puhut, ei ois ikinä uskonut että aika kuluu näin nopeesti :)

      Poista
  8. Ite en oo ikinä inttileskeyttä joutunu kokemaan, mutta rauhanturvaajaleskeyden sen sijaan sitten :D Aikoinaan entinen poikaystävä oli siis puolisen vuotta rauhanturvaajana tuolla Aasian puolella. Se oli jokseenkin mielenkiintosta aikaa, lomia oli ehkä joku kaks tai kolme koko aikana ja yhteyttä pysty pitämään lähinnä sillon, kun toisella oli mahollisuus soittaa tänne päin tms. Mutta niin kun säkin totesit, siihen arkeen kyllä tottu ihan tosi nopeeta. Ja mää en ite kyllä ainakaa jaksa ees kauheen kauaa surkutella tollasia asioita ja olla harmissani, koska ei se sitä erossa olemisen aikaa mihinkään muuta tai poista. Alusta asti ku ottaa posiitivisen asenteen ja uskoo siihen, että selvii, niin pääsee kyllä kaikkein helpoimmalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upee asenne, puhut ihan totista totta! :) Tuo kokemus on varmasti ollut tosi jännittävä! Mutta tuona aikana oppi varmasti arvostamaan sitä yhteistä aikaa vieläkin enemmän, kun lomia oli noin niukasti!

      Poista