torstai 27. maaliskuuta 2014

Happiness is not a destination, it's a journey


Moi! Törmäsin WeHeartissa muutama viikko sitten tällaseen John Lennonin sitaattiin: "When I was 5 years old, my mother always told me that happiness was the key to life. When I went to school, they asked me what I wanted to be when I grew up. I wrote down 'happy'. They told me I didn't understand the assignment, and I told them they didn't understand life." Mä aloin hymyillä, kun näin tuon ja aloin oikein ajattelemaan asiaa. Niin, miksi meille pienestä pitäen asetetaan tietynlaiset rajat siitä, mihin elämässä pitää pyrkiä. Lapsena ei vielä tiedä maailman pahasta mitään, ei tiedä mikä on oikein ja mikä väärin. Maailma ja lähipiiri kuitenkin muokkaa meitä kokoajan tiettyyn suuntaan. Lapsella on kyky nähdä asiat eri valossa kuin aikuisilla ja elää elämää nykyhetkessä murehtimatta huomisesta. Vähitellen tämä kyky kuitenkin häviää, kun kasvaa vanhemmaksi. 


DSC_3589


Yhdeksi tärkeimmistä asioista elämässä muodostuu koulutus. Stressataan läksyistä, kokeista ja numeroista ihan liikaa. Odotetaan lomaa ja viikonloppua, että arki taas rauhoittuisi ja elämä olisi hetken mukavaa. Maanantai tuntuu tuskalta kivan viikonlopun jälkeen ja kaikki ärsyttää. Koulu stressaa yhä enemmän ja alkaa toivoa, että kaikki tuo koulutus olisi jo ohi. Vanhemmat alkavat kysellä jo nuorena, että mitä suunnitelmia sulla on tulevaisuudelle ja miten aiot niihin pyrkiä. Teet niska limassa hommia koulutuksen eteen, että saisit hyvän työpaikan. Kun työpaikka on saavutettu alat taas stressata työtehtävistä, odotat lomaa ja sama rundi vain jatkuu ja jatkuu. En mitenkään väitä, että koulutus ei olisi hyvästä, mutta mun mielestä ihmisten elämä pyörii nykyään ihan liikaa työn ja stressin ympärillä. Ei osata elää nykyhetkessä ja nauttia päivän pienistä iloista. Lomaa odotetaan kuin kuuta nousevaa, mutta arkipäivistä ei osata ottaa iloa irti.

DSC_3558

DSC_3581


Mutta kuinka pieni osa elämää tämä loma kaikenkaikkiaan on? Vuodessa on 365 päivää, joista lomapäiviä on viikonloput, parin viikon lomamatkat ja muut pyhäpäivät. Suurin osa elämästä käydään kuitenkin töissä ja eletään ihan normaalia arkea. Miksi elämän pitäisi olla ihanaa vain noina lomapäivinä? Me tuhlataan suuri osa elämästämme murehtimalla ihan turhista asioista sen sijaan, että nautittaisiin siitä, että saadaan elää elämää täällä maan päällä joka päivä uudestaan ja uudestaan. Kaikki eivät ole niin onnekkaita. Me voidaan vielä vaikuttaa maailman asioihin täällä ollessa ja muuttaa omaa elämänlaatua paremmaksi joka päivä ihan pienilläkin teoilla. Ei saisi kokoajan vain ajatella, että "Jonain päivänä teen niin ja näin..", vaan tehdä mitä tehtävissä on. Tärkeimmät asiat elämässä ei ole tavaroita tai asiota, vaan ne on juuri ne rakkaimmat ihmiset, joiden kanssa oot onnellinen. Ne on kokemuksia, unelmia, ilon kyyneliä ja muistoja. Näitä asioita ei saisi koskaan kiireenkään keskellä unohtaa ja luokitella toisarvoisiksi, sillä ne on juuri niitä juttuja, jotka tekee elämästä elämisen arvoista. Onnellisuus ei riipu hyvästä työstä, täydellisestä elämästä tai muiden vaatimuksista susta. Se riippuu omasta itsestäsi ja asenteesta elämään.

Huomenna vielä viimenen päivä laittaa meille kysymyksiä TÄNNE 



6 kommenttia on "Happiness is not a destination, it's a journey"
  1. Osuit kyllä niin nappiin! Elämä menee ohi jos aina odottaa jotain. Alan vihdoin itsekin tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Pitää osata nauttia hetkistä iloineen ja suruineen. Eikä onnellisuus todellakaan ole sitä, että ostaa Pradan liikkeen tyhjäksi - joka sesonki. Nim. kokemusta on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta puhut! Kokoajan odotetaan jotain eikä muisteta että jokanen päivä on arvokas :)

      Poista
  2. Milla tosi ihanaa ja fiksua tekstiä <3 voi että!

    VastaaPoista
  3. Todella ihanaa tekstiä ja puhut aivan täyttä asiaa! Sai kyllä miettimään ja paljon! Kiitos tästä ja hyvää kevättä sulle! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hirmuisesti! Ihana kuulla, että oot tuota mieltä! :-) Oikein hyvää kevättä sullekin! <3

      Poista