perjantai 13. syyskuuta 2013

There are always flowers for those who want to see them




Moikka kaikki! Koeviikko on alkanut ja lukemiseen menee suurin osa päivästä, ja koeviikon asukin on mitä mahtavin; harmaat kollarit ja J'adore Paris-huppari plus Puman valkoset lenkkarit. On vain niin ihana kun aamulla ei tarvi tehdä muuta kuin pukea vaatteet päälle ja lähteä melki suoralta istumalta kouluun.  Tässä kuitenkin vähän kuvaa yhestä asusta alkuviikosta.



DSC_6623

Hame - Ihanimmastakin ihanimman oman mumman tekemä
Toppi - Zara
Sukkikset - Seppälä
Loaferit - H&M

DSC_6676

DSC_6682


 Muutama postaus taaksepäin sanoinki jo siitä kuinka paljon kokemukset muokkaa ihmistä, kun oikein ajattelee. Lähiaikoina oon miettinyt sitä aika paljonkin, en tiedä mistä syystä, mutta kuitenkin. Oon onnellinen siitä, kuinka hyvin asiat oikeesti onkaan tällä hetkellä mun elämässä, tämä voi tuntua teistä hassulta, mutta Manun kanssa yhdessä oleminen on saanu mut tajuamaan paljon asioita. Kaikki on jotenkin loksahtanut paikoilleen.

Mä oon sitä mieltä, että ihmiset tai asiat jotka lähtee sun elämästä, jättää aina jonkin opetuksen tulevalle. Elämän aikana kokee pettymyksiä ja onnellisia hetkiä. Joistakin niistä jää arvet, toisista hyvät muistot joita ei koskaan unohda, eikä missään nimessä haluakaan. Mutta juuri nuo asiat tekee meistä sellasen ihmisen mikä me tällä hetkellä ollaan. Jokainen arpi ja jokanen iloinen muisto on opettanut meille jotain ja valmistanut meitä tulevaan. Rakentanut meistä pala palalta paremman ja vahvemman. Kenenkään elämä ei ole täydellistä, vaikka kuinka siltä vaikuttaisi, nimittäin kaikilla on omat alamäkensä jossain vaiheessa elämää. Niitä kuoppia voi tien varrella joillakin olla enemmän ja suurempia, joillakin vähemmän ja pienempiä, mutta kaikkien eteen niitä joskus tulee. Niistä täytyy vain oppia selviämään ja uskoa siihen, että sä oot tarpeeksi vahva siihen. Koska niin se yleensä onkin. Jos kuitenkin alkaa esittää, että kaikki on täydellisen hyvin, naurat ja hymyilet vaikka tekisi mieli itkeä, patoat tunteet sisälle, etkä kerro niistä kenellekään se tekee siitä vain entistä vaikeampaa ja silloin se sattuu kaikista eniten. 

Sen oon huomannut monta kertaa, että vaikka olisit kuinka mukava ja sympaattinen ihminen, niin kaikki eivät tätä arvosta. Joku pitää sua ehkä itsestään selvyytenä tai muuten vain ei välitä, vaikka kuinka kertoisit miltä susta tuntuu. Ja joskus se on niin, että kun sä et enää jaksa välittää, niin silloin asiasta aletaan välittää. Jos asia on näin niin sillon pitää jo miettiä, että mikä on omaksi parhaaksi, koska asetat omat rajat sille, kuinka ihmiset saa sua kohdella. Mehän voidaan pyydellä anteeksi ties kuinka monta kertaa, sanoa asioita joita toinen haluaa siinä tilanteessa kuulla, vaikka ne ei olisi tottakaan. Mutta jos asenne toista kohtaan ja tapa, jolla kohtelet toista ei muutu, niin niistä sanoista todellakin tulee täysin merkityksettömiä. 

Joten älä huoli, jos sulla on jotain mistä pitää tiukasti kiinni. Jotain mikä saa sut iloiseksi. Jotain mikä saa sut hymyilemään, jopa kun et sitä itse tiedosta.


12 kommenttia on "There are always flowers for those who want to see them"
  1. ihanasti kirjoitettu, ja kiva ku oot nyt postaillu usein! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kiitos <3 tuon inspirationin myötä on tullu vähän lisäintoa postailuun :)

      Poista
  2. hyvä teksti ja oot kaunis!<3 sun pitäis kyllä ehdottomasti hakee johonkin mallitoimistoon :)

    VastaaPoista
  3. sun blogi on yks harvoista oikeasti kiinnostavista muotipainotteisista blogeista! keep it upppp :) oot ihana <3

    VastaaPoista