Image Slider

tiistai 23. heinäkuuta 2013

Eeva-Stiinan rippijuhlat ja kaiken maailman ajatuksia


jeeikk

DSC_0003

DSC_0372
Eeva-Stiina ja Ville, tuitui

DSC_5770-horz
Äidin ja Eevan söpöt halikuvat

DSC_5752

DSC_0047

DSC_0143

DSC_0102
Pitihän Williaminki päästä yhteiskuvaan<3

DSC_5772


Viime sunnuntaina vietettiin siis Eeva-Stiinan rippijuhlia. Kaikenlaisia kakkuja täytekakusta vuohenjuustopiiraisiin on syöty kaksin käsin nyt kolmatta päivää eikä ihme ja kumma tee vielä edes tiukkaa. Eeva-Stiinan aika on mennyt meidän lahjan eli iPad2 parissa, ja parhaillaan se etsiskelee sillä jotain hyvää juustokakkureseptiä. Siitä muistuikin mieleen, että mun pitää joku päivä jakaa täällä ne pyydetyt leivonnaisreseptit.
 Sunnuntaina mentiin ensimmäisenä tietty kirkkoon ja mä tapani mukaan pillitin, kun Eeva-Stiina konfirmoitiin. Sen jälkeen rippikoululaiset lauloi vielä yhteislaulun ja taas tuli tippa linssiin. En vaan voi sille mitään. Tuntuu kuin eilispäivältä, kun Eeva oli vielä pieni taapero, joka juoksenteli ympäri taloa vaippa päällä ja mä taputtelin sitä lusikalla ja sanoin "Älä tule paha kakku tule hyvä kakku." Tai kun se lauleskeli ja huusi itsekseen peilin edessä ja kuvitteli päässään kaikenlaisia tarinoita. Nyt mun ei enää tarvitse askarrella sille mielikuvitusystävää, joka on sen seurana silloin kun mä en ole leikkimässä kotona. 

Aika vain menee niin nopeesti eteenpäin. Sen takia pitäis just oppia arvostamaan elämän pieniä jokapäiväisiä iloja ja olla onnellinen siitä mitä sulla on. Lapsena oli kaikki niin huoletonta. Sai leikkiä päivät pitkät, kaikki oli hetkessä elämistä. Ei ymmärtänyt sitä, kuinka paljon pahaa maailmassa oikeasti onkaan. Aikuistuessa vastuuta tulee kokoajan enemmän ja täytyy itsensä lisäksi oppia huolehtimaan myös muista. Opiskelu ja sen jälkeen työ vie suuren ajan elämästä. Alkaa stressata ehkä jopa liiankin monista asioista. Elämän epävarmuudet tulee kuvioihin. Jokaisen pitäisi omasta mielestäni säilyttää se oma sisäinen lapsensa ja lapsenmielisyytensä. Kaikkea elämässä ei kannata eikä tarvitse ottaa niin vakavasti. Enkä nyt puhu mistään ääripäistä, vaan ihan tavallisista arjen jutuista. Itse oon ainakin huomannut, että iloinen/positiivinen elämänasenne vaikuttaa tosi paljon (positiivisesti) kaikkiin hankaluuksiin, mitä elämässä pakostakin tulee eteen. Enkä nyt taaskaan tarkoita sitä, että ei saisi koskaan olla surullinen tai pitäisi esittää iloista vaikka kaikki menisi päin mäntyä. Se kieltäminen ja esittäminen että kaikki on hyvin vain pahentaa asioita entisestään ja tekee sen hankalammaksi. Mutta kaikki varmasti tajuavat mitä mä ajan tässä takaa. Ja sitten kun jonain päivänä mun omat lapset kasvaa isoksi mä haluan niiden muistavan ne lapsuuden pienet ilot, muistot ja leikit, en vain asioita ja tavaroita mitä heillä on, koska juuri ne tärkeät muistot on kaikkein arvokkaimpia. 
Mutta nyt meen tästä leipomaan. Hyvää alkuviikkoa kaikille! <3
lauantai 20. heinäkuuta 2013

turquoise dress avec new stuff



Oon ihan rakastunut tähän biisiin! 

DSC_5667

DSC_5623

DSC_5710

DSC_5720
GinaTricot

DSC_5727
GinaTricot

DSC_5731
H&M

DSC_5739


Moikkamoi! Parin asukuvan kera ajattelin näyttää teille mun ostoksia. Oltiin tosiaan torstaina siellä Vaasassa shoppailemassa ja tuossa nyt muutama juttu mitä sieltä löytyi. Oon jo kauan halunnut ostaa uuden hajuveden kokoelmaan (yllätysyllätys), ja tuo Dolce&Gabbanan tuoksu oli top kolmosessa. No, olin in heaven kun tuo isompi pullo oli Kicksissä alennuksessa hintaan 64,90! Ajatteltiin Vilman ja Sipan kanssa, että onkohan noissa mustissa housuissa jotain vikaa, kun joku tyttö katsoi mua leveä hymy huulilla ja sen jälkeen näki mun housut, jonka jälkeen hymy hyytyi kauhistukseksi :D  Tää päivä on mennyt kokonaan Eeva-Stiinan rippijuhlia järkätessä. Mulla varmaan tulee pian kermavaahtoa korvistakin. Nyt pitäisi mennä tekemään vuohenjuustokakkuset loppuun ja sen jälkeen unta palloon, koska huomenna aikanen herätys!
PS. Mitäs tykkäätte mun uusista hiuksista ? :D
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

vastausvideo

             



keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Ruisrock + des questions


DSC_5524
Zara

DSC_5493

kuva (50)-tile

1. joku instakuva 2. duckfaces 3. kotiteollisuus 4. biffy clyro 
5. macklemore ! 6. the tickets 7. chillailees radio rock lavan eessä 8. vilkutettiin ohi meneville laivoille kivasti


Ruisrock tuli ja meni. Kiva reissuhan se loppujenlopuksi oli, vaikka ekan ja tokan päivän lopulla jalat oli ihan muusina. Tuntui kuin olis kävelly jollain puujaloilla. Varmasti muut tuolla olleet voi samaistua tähän. Parhaan keikan mun mielestä veti Macklemore ja Ryan Lewis. Jutut oli tosi hauskat ja kun Thriftshoppi soitettiin niin mä ainakin olin ihan fiiliksissä. Tokan päivän päätteeksi mun naama, kaula ja käsivarret oli ihan palaneet auringossa, mutta nyt se on onneksi muuttunut rusketukseksi. Se tulikin tarpeeseen, sillä oon ollut kuin kalkkilaivan kapteeni sen jälkeen kun enimmät Espanjan reissun rusketuksen rippeet on hävinneet. Ostin Zarasta tommosen turkoosin maksimekon Eeva-Stiinan tuleviin rippijuhliin. Nyt pitää vain valita sopivat kengät, sillä toi on niin pitkä, että se osuu lattiaan. Josta muistuukin mieleeni, että omassa konfirmaatiossani kompastuin mun albaan kun käveltiin alttarille hienossa jonossa. Onneksi kukaan ei ollu huomannut mitään, mutta minä ja muutamat muut rippileiriläiset sai hyvät naurut. Huomenna lähdenkin sitten Williamin kanssa mun kummeille yöksi, kun en oo siellä pitkään aikaan yötä ollutkaan. Tulee varmasti olemaan taas kiva päivä siellä niinkuin aina muulloinki. Kirjottelen sitten lisää myöhemmin. Heissulivei <3

PS. Ajattelin tehdä uuden kysymyspostauksen, kun teitä uusia lukijoitakin on jonkin verran tullut. Joten jos löytyy questions niin kommenttiboxiin taas. Vastaukset videolla again jos kysymyksiä tulee tarpeeksi :D
maanantai 1. heinäkuuta 2013

welcome July


DSC_5481

DSC_5460

DSC_5456

DSC_0348


Heipparallaa! Olin tänään vähän eräjormailemassa ja päätin leikkiä kukkaistyttöä. Näpersin sitten tommosen kimpun mun huoneen pöydälle piristykseksi. Tänään lähti viimeinen työviikko käyntiin ja ei uskoisi, että oon ollut töissä pian kuukauden. Pyöräilin siinä sitten kotia kohti ja huvikseni huomasin, että jollakin oli vissiin ollu niin kiire pyöräillessä, että oli pyörän satulakin lentänyt ojan pohjalle...ja vielä alushousujen kera. Aikamoista meininkiä sanoisinko. Ja nyt...hän ken tietää miltä tuntuu kun sheiverin terävistäkin terävin terä uppoaa nilkan pulleimpaan verisuoneen niin nostakoot kätensä. Sillä mä sain just eilen kokea sen ja voin sanoa, että oisin pärjännyt kyllä ilman sitä kokemustakin. En tietenkään löytänyt laastaria ja sain mahtavan idean. Kyllä hätä keinot keksii, joten otin esille vanulapun ja sidoin sen haavan päälle kiiltävällä lahjanauhalla. Äiti alkoi sitten kyselemään, että mitä ihmettä mä kävelen ympäri asuntoa kultanen lahjaserpentiini nilkan ympärillä. Sain lopuksi sitten sen laastarin, koska mun ideaa ei näköjään arvostettu. Viikonloppuna sitten Sipan kanssa suunta Turkuun ja Ruisrockiin, joten palaillaan sen jälkeen, heissulivei :)