Image Slider

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Midsummer photoshooting


DSC_5086

DSC_5311

DSC_5234

DSC_5140

DSC_5255

DSC_5138

DSC_5324


lauantai 22. kesäkuuta 2013

My Midsummer


DSC_5430

DSC_5427

DSC_5403

DSC_5362

DSC_5346

DSC_5377


Hyvää juhannusta vaan kaikille! Aika monet täältä lähti viettämään juhannusta Kalajoelle Manu mukaan lukien, mutta me tytöt päätettiin vain chillailla täällä landella ja grillata. Oli kivaa pitkästä aikaa vain ottaa rennosti. Päätettiin lähteä yöllä pyöräilemään ja Pitkämöön uimaan. Uskaltauduttiin jopa pulahtamaan veteen. Syötyä tuli ihan ähkyyn, kuten juhannukseen kuuluukin ja oltiin unohdettu osaa ruoista yöksi ulos. No, aamulla oltiin sitten menossa hakemaan lisäsafkaa ja kaikki paitsi vaahtokarkit oli kadonnut. Meidän ruoat oli näköjään maistunu linnuille, siltä se pöytä ainakin näytti :D Mikähän siinä muuten on, että yleensä Facebookin seinä elää sellaista lievää hiljaiseloa, mutta heti kun tulee juhannus tai jokin suurempi tapahtuma niin seinä täyttyy kuvista ja päivityksistä. Onhan niitä tarinoita kiva lukea, ei siinä mitään ja myönnän, että sorruin itsekin päivittämään eilen "ny rillatahan!!" kuvan grillaussession aikana. Haha!

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Millan perushöpinöitä + lauluvideo


DSC_0492

DSC_0351

DSC_0326

kuva (41)-tile

1. löysin Williamin tolleen pukeutuneena, myöhemmin taivuttelemasta ripsiään peilin edessä 2.piknik lookki 3. hieno asu provinssiin 4. joku selfie 5. uudet kissalasit 6. kaunista 7. vapianossa uuh 8. LANA<3 9. hmm...


Sain taas uuden kuvausidean ja mentiin sitten kuvailemaan Eeva-Stiinan uudella kameralla, joten tossa nyt muutama kuva. Lauantaina käytiin Manun kans Provinssissa ja saatiin taas kuulla uusia elämänohjeita randomeilta ihmisiltä. Hauskaa oli ja grilliruokaa tuli taas vedettyä kun nälkä yllätti. Voivoi. Yhtäkkiä grillin pihaan ajoi joku auto tuhatta ja sataa ja sen perään sitten yksitellen kuusi poliisiautoa. Kaikki autossa olevat pidätettiin ja autoa tutkittiin kauan aikaa...me siinä sitten aitiopaikalla tarkkailtiin, että mitä tapahtuu. Eihän sitä usein näe kuutta poliisiautoa kerrallaan ainakaan täällä rupukylässä haha.  Helsingistäkin on kotiuduttu ja Lanan keikka oli aivan ihana. Tippa tuli linssiin, kun Summertime Sadness ja Young and Beautiful alkoi soimaan. Lana oli taas niin kaunis ja ihanan iloinen. Äänikin oli ihan uskomaton livenä. Sieltä sitten suunnattiin suoraan mäkkiin... ja en tiedä mikä ihme päähänpisto meille tuli keksiä niin pohjanmaan murteella puhuttuja sanoja ja lauseita kun vain mahdollista. "Mennäänkö ehtoolla nisukaffeelle?" Hui kamala.   Pave lähti eilen takasin Tsekkeihin ja tuli kyllä ihan kamala ikävä. Itketty tässä on sitten pari päivää tolkuttomasti. No, mutta onneksi Tsekki ei oo kaukana niin voi nähdä aina sillontällön :)  Perjantaina sitten juhannuksen viettoon. Saa nähdä mitä siitä sitten tulee.


                                                          

Tässä vielä video mun eilisestä esiintymisestä kesätorilla :)
perjantai 14. kesäkuuta 2013

kindness is a language that the deaf can hear and the blind can see

Ajattelin nyt tehdä vähän tällasen erilaisemman postauksen. Pohdiskelen yksin mielessäni maailman menoa sun muuta, mutta en ikinä mainitse niistä blogissa ja harvoin puhun niistä muutenkaan. Nyt tuli kuitenkin inspistä kirjottaa, joten päätin antaa mennä. Tästä ei siis ole tulossa minkäänlaista avautumispostausta yms. ellei joku nyt halua sitä sellaisena välttämättä ottaa, vain vähän erilainen verrattuna siihen mihin mun blogissa on yleensä totuttu.

Pienenä kikkurapäänä mulla oli kova tahto ja temperamentti, enkä pelännyt uusia asioita. Näin maailman enimmäkseen ruusunpunaisilla terälehdillä tanssimisena ja koin itseni kaikkeen kykenevänä. Niinhän vanhemmat aina sanoi. Alakouluun mennessä aloin ymmärtää asioiden todellisuuden ja sen että maailmassa on vääryyttä. Musta tuli ujo, enkä oikein uskaltanut sanoa vastaan jos mulle vaikka sanottiin ilkeesti. Tässä iässä mulle tuli myös pahoja univaikeuksia, johtuen luultavasti siitä, että vietin syntymäni ekat viikot happikaapissa. Joten en saanut kaikkea tarvitsemaani läheisyyttä vanhemmilta, vaikka olisivat sitä kyllä antaneet, muhun ei vain saanut koskea. No, univaikeuksista päästiin hiljalleen ja alotin taideliikuntakoulun. Muistan vieläkin sen tunteen kun sai esiintyä isolle yleisölle. Mun sisältä kumpusi ilo ja intohimo esiintymiseen. Rakastin esityksiä ja näytöksiä, oon aina rakastanut. Mulle alkoi kehittyä vahva itseluottamus. Alkoi ylä-aste ja tässä vaiheessa olinkin jo paljon rohkeampi.

Tosi tärkeä juttu mun elämässä oli kaukosuhde Vickyyn, vaikka se saattaa tuntua hullulta. Ekaa kertaa tajusin miltä tuntuu olla onnellisimmillaan ja välittää toisesta niin paljon, että se sattuu, saa itkemään ja näkee toisen täydellisesti epätäydellisyyksistä huolimatta. Tuo vaihe opetti mulle tosi paljon itsestäni ja siitä kuinka vahva oikeasti oonkaan. Yllätin jopa itseni. Välimatkan tuomia vastoinkäymisiä oli ja tapani mukaan patosin tunteita sisälle ja yritin selvitä asioista yksin. Oon sellainen vieläkin. Hetken päästä kuitenkin tajusin kertoa kaiken Vilmalle ja myöhemmin Siirille ja se helpotti. En vaihtaisi tuosta ajasta hetkeäkään, jos saisin mahdollisuuden. Se oli mulle todella tärkeää ja löysin oman identiteetin. Kukaan ei voi ymmärtää sitä ellei ole ollut tällaisessa tilanteessa, eikä tarvitsekaan ja tuomitsijoita on moneen junaan mutta mulle riittää että itse tiedän ja koin tuon kaiken. Oon iloinen siitä. Elämä vain on täynnä päätöksiä, ja joskus on tehtävä mitä täytyy oman parhaansa vuoksi.

n4e9757be00d3f_large

Ihmiset tuomitsee toisiaan niin vähän perusteella, vaikka todellisuudessa se ei määritä sitä henkilöä kenet sä tuomitset vaan sut itsesi. En väitä, etten mä olisi muka koskaan tuominnut ketään. Oon tietysti, mutta kantapään kautta oon oppinut että ensivaikutelma tai omat luulot jostain ihmisestä voi olla täysin virheellisiä niin hyvässä kuin pahassakin. Pitää vain pitää mieli avoimena ja olla oma itsensä. Itse ainakin voin samaistua tähän sanontaan että "I'd rather be hated for who I am than loved for who I am not." Oikeat ihmiset kyllä välittää susta sellasena kun oot, ja jos ei niin ne ei voi olla sen arvosia. Kaikkia asioita ei myöskään kerrota blogissa. Ne ihmiset joiden haluan niistä tietävän, saavat kyllä tietää. Koska ihan oikeasti, mun mielipide on se, että ystävät jotka ymmärtää sua sillon kun oot surullinen, etkä tarvitse edes sanoja kertoaksesi sen, kun ne jo antavat halin ja lohduttaa verrattuna ihmisiin, jotka tykkää susta vain silloin kun oot pirteä ja iloinen on paljon arvokkaampia ja kiinni pitämisen arvosia.

Oon seuraillut myös näitä blogeissa olevia anojen kommentteja. Omaan blogiin tulevat kommentit useimmiten huvittavat, mutta joissakin blogeissa anot voi oikeesti olla tosi ilkeitä. Silti mun mielipide on, että jos jollakin ei ole rohkeutta sanoa omaa mielipidettään suoraan, vaan se pitää kertoa anonyyminä tai ladella kommentteja joista yrittää tehdä mahdollisimman piikitteleviä, niin en jaksa edes välittää. Mikäli jollakin on aikaa siihen ja on kiinnostunut toisen elämästä niin paljon, niin se pitää melkein ottaa kohteliaisuutena. Jos mä en syystä pidä jostain ihmisestä, niin suoraan sanottuna mua ei jaksa edes kiinnostaa mitä se tekee tai ajattelee, saatika että kommentoisin jotain tämän blogiin. Jos jollakin on aikaa siihen niin go ahead. En sano nyt, että kaikista tarvisi tykätä. En mäkään yritä saada kaikkia ihmisiä pitämään musta, eikä tarvitsekaan. Älä vain tuhlaa sanoja sellaisiin ihmisiin jotka ei niitä ansaitse. Rakentava palaute on sitten tottakai asia erikseen ja arvostan sitä, mutta elämä on ihan liian lyhyt stressattavaksi ihmisten mielipiteistä, joita et edes tunne tai saati tiedä keitä nämä tyypit on. Itselleni ainakin merkitsee läheisten ihmisten ajatukset ja kommentit kaikkein eniten. Enkä nyt tietenkään aliarvioi teidän lukijoiden mielipiteitä, suurin osa blogini lukijoista ovat aivan mahtavia ja ihania ja tottakai teidän kommentit vaikuttaa.


Arvostan oikeasti mun ystäviä ja läheisiä todella paljon, enkä tiedä mitä mä tekisin ilman niitä. Oon viime aikoina saanut myös uusia ystäviä joista on tullut mulle todella tärkeitä ja joita ilman en olisi se ihminen mitä mä nyt oon. Onni ei tarkota sitä että kaikki ois täydellistä, täytyy vain osata arvostaa elämän tärkeitä asioita ja tehdä enemmän semmosia asiota jotka saa sut onnelliseksi murehtimisen sijaan.  Täytyy myös osata olla onnellinen toisen ihmisen puolesta ja auttaa sellaisia, jotka tarvitsee apua. Itselleni ainakin se on tärkeää ja saan siitä iloa. Ja tietysti se on jokaisen oma päätös löytää kauneutta kamalimpinakin päivinä. Koska loppujen lopuksi happiness is a journey not a destination <3

keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

palm trees, ocean breeze, salty air, sun kissed hair, endless summer, take me there

  

DSC_4938

964713_535444853169883_1811715962_o

DSC_4971

DSC_5017

DSC_4956

DSC_5052

f
DSC_0051



Taas vaihteeksi kuvailemassa hyttysten keskellä. Oltiin otettu jo kaikki kuvat, kun Eeva-Stiina alkoi ihmetellä että miksi kamera näyttää vain kaksi viimesintä kuvaa. Noh, sisällä ei ollut tietenkään muistikorttia, joten mä lähdin sitten juosten hakemaan sitä. Oli varmasti näky kun kukkahiuksinen ja harsomekkoinen tytteliini juoksee tuhatta ja sataa ympäriinsä.  Etin eilen YouTubesta tätä Trainin Mermaid biisiä ja siihen tuli kaikkia ihme videoehdotuksia, joissa luki "real mermaid caught on tape" yms. No mä aloin sitten katsomaan niitä ja jotkut videot oli ihan oikeasti tosi realistisia esim. Animal Planetin. Nyt en enää tiedä mihin uskoa, koska eihän todellisuudessa kaikkia meren olentoja ole ees löydetty vielä haha. Joo tämmönen mä just oon, can't help it. Oon aina ollut tosi taikauskoinen ja uskon kaikkeen yliluonnolliseen joten mun ei varmaan koskaan kannata katsoa vaikka Paranormal Activitya. Manu ehdotti että katotaan se joskus mutta vannotin että se on sitten se henkilö, joka vie mut hoitoon sen jälkeen kun tuun hulluksi. En mä tiedä mitä tämmösistä pitäis ajatella joten pidän mielen avoimena haha.  Tehtiin Eevan kanssa pieni picnic tänään ja ostettiin noita kauan haluttuja Swiss Missejä. Oij ne oli hyviäää! Nyt meen tästä ottamaan vähän aurinkoa. See you alligators!

PS. Ja koska kimppuuni on aggressiivisesti kommenttiboxin välityksellä käyty kynsin ja hampain jo nyt, niin selvennän tämän askarruttavan asian :D Kyllä, facebook statukseni on muuttunut parisuhteeseen henkilön Manu kanssa. Now calm your socks :D


Photoshooting again in the middle of mosquitoes. We had already taken all the pics when Eeva-Stiina started wondering why does the camera show only two latest photos. Well, we had forgotten the memory card so I ran to get it from home. I bet it looked so weird when a girl with flowers on her hair wearing a white fairy dress runs around like crazy. I was looking for this Train's song Mermaid yesterday from YouTube. Some video suggestions saying "real mermaids caught on tape" started popping up and of course I started watching. Some videos were seriously so realistic for example Animal Planet vids so I don't know what to believe anymore cause when you think about it, no one has ever found all the creatures in the ocean. I have always been very superstitious and I believe in supernatural and stuff so I guess I should never watch Paranormal Activity for example. I don't know what to think about things like these so I'm keeping my mind open haha. We had a small picnic with Eeva-Stiina today and we bought those lovely Swiss Miss marshmallows and hot chocolate and it was so goood! Now I'm going to sunbathe so see you later alligator!
lauantai 8. kesäkuuta 2013

Tampere, Manse, Manchester...

DSC_4874
New Yorkin iiihana vuohenjuustotäytteinen sieniannos.

DSC_4867
On the way...

DSC_4894

DSC_4895

kuva (40)



Hej på dig! Tehtiin semmonen parin päivän pikavisiitti Tampereelle tai ns. Manseen. Manulla oli pääsykokeet, joten lähin sitten mukaan kiusaamaan. Käytiin torstaina shoppailemassa yms. ja oon sinänsä ylpeä itestäni, sillä en ostanut muuta kuin tuon shampoon jostain luontaistuotekaupasta ja Indiskan hajustin jutskan. Tai no, oikeestaan löysin paljon ihania vaatteita, mutta mulla on kuulemma liikaa valkosta, joten Manu suoraan sanottuna raahas mut pois ihanien valkosten vaatekappaleiden luota. Joku mun sisäinen kuudes aisti vain aina jostain kumman syystä käskee mun rakastaa tätä väriä yli kaikkien muiden. Noh, ehkä ne löytää tiensä mun vaatekaappiin ens viikolla, kun mennään Hesaan Lana Del Reyn keikalle Vilman ja Sipan kanssa. Eilen oltiin Hakupäällä happeningissä ja oli kyllä hauskaa. Plus kännykän kuvamäärä taas lisäänty puolella. Maanantaina alkaa sitten kesätyöt ja tienaus, jee :D